Vieroitusoireet miehuudesta

Tänään alkaa Kimmon uusi televisiosarja TunneMies. Me emme sitä näe, koska olemme siihen aikaan odottelemassa Bangkokin-koneen nousua, mutta äskeinen lääkärikäynti antoi pohdiskeltavaa, joka kävisi yhdestä näkökulmasta miehenä olemiseen.

Mahassani on reikä, mutta ei implanttia. Joensuu sanoi asentaneensa lääkärintyössään niitä satoja, mutta nyt sattui käsiin ensimmäinen viallinen kappale. Mäntä ei suostunut liikkumaan lainkaan. Joudun Bangkokista palattuani siis hakemaan uuden pistoksen, mikä on tietenkin ikävää. Tällä harmilla ei ole kuitenkaan liittymäkohtia mieskysymykseen.

Hormonihoidolla yleensä sitä vastoin on. Casodexin (Bicavanin) käyttämisen saan tällä erää lopettaa kokonaan. Sen pitäisi hieman helpottaa oireitani. Uusi ymmärrys tuli sanasta vieroitusoire.

Hormoneilla on iso rooli elintoiminnoissa. Minun mieshormonituotantoni on keskeytetty kahdella samanaikaisella lääkkeellä. Siihen elimistöni ei ole vielä sopeutunut, ja siksi palelen ja hikoilen ja voin huonosti. Kärsin vieroitusoireista. – Lihakset tekevät työtään, nauroi Joensuu, kun kerroin, miten hartiani nousevat ja käsivarret jännittyvät keskiruumiin suojaksi palellessani.

Mielialanvaihtelut johtuvat samasta. Selostin, miten viha, katkeruus, ärtymys, pahastuminen, huomionkipeys tai halu kiltteyteen tai rakkaudenosoituksiin ovat kaikki voimakkaampia ja jotenkin selkeäsanaisempia kuin ennen. – Eikö biologia ole viisas, kysyi Joensuu ja tarkoitti naisille ominaisia, miestä vahvempia tunteidenilmaisuja.

Minun miehenelämäni osaksi on tullut nyt kokea sekin, miltä tuntuu olla nainen. Kävi nimittäin ilmi, että vaikka olen syönyt Casodex-lääkettä marraskuun alusta 2007, yli 16 kuukautta, testosteronitasoni oli vielä joulukuussa 2008 ehdottomasti normaali, pikemmin korkea (22,6). Kun sen erittyminen elimistöön estettiin Zoladex-pistoksella kokonaan, kaikki kokemani muutokset ovat olleet voimakkaita.

Lääkärillä ei ole paljon vertailukohteita kertoa, mikä on tyypillistä ja mikä ei. Pääosa eturauhassyöpää sairastavista on yli 70-vuotiaita, joiden testosteronin määrä on iän myötä alentunut muutenkin, jolloin hormonilääkityksen vaikutus ei ole niin dramaattista.

Jäin vielä miettimään, mikä sija voisi olla luontaisilla tai elämän muokkaamilla luonteenpiirteillä. Olen tottunut kuulemaan, että sosiaalisuuteni, kiinnostukseni ihmisistä, uteliaisuuteni, tunneherkkyyteni, puheliaisuuteni ja verbaalisuuteni sekä taipumukseni puuhastella samanaikaisesti monien asioiden kanssa, viittaavat kaikki pikemmin naisten kuin miesten tyypillisiin piirteisiin. Mitkään kolmiulotteiset kappaleet, kaikkein vähiten kojeet ja laitteet, eivät minua kiinnosta, ei myöskään jäällä liikkuvan lätkän tai rataa kiertävien autojen seuraaminen. Miehelle tyypillisiä käyttäytymistottumuksia minulla on siis tavallista vähemmän.

Oman mieserityisyyteni pointti on kärjistetysti sanoen, että aikaisemmin olen ollut korkealla testosteronitasolla toiminut sosiaalinen nainen. Miehen roolini ja testosteronini ovat kuitenkin tukeneet miehuuttani. Minulla ei ole ollut vaikeuksia olla mies, vaikka naisten seura ja puheenaiheet ovat tuntuneet tutummilta kuin miesten valinnat. Mutta nyt menee kaikki sekaisin, kun tunne-elämäkin käännetään hormoneilla naismaiseksi.

Joensuu elätteli toivoa, että jo kesällä hormonihoidossa pidetään taukoa. Oikeastaan olisi kiva kokeilla, miltä tuntuu olla mies.