tiistai 23. joulukuuta 2008

Hyvää joulua!

Perunat kiehuvat ja jouluradio soi. Googlasin imelletyn perunalaatikon ohjetta ja etsiydyin Marttaliiton keskustelusivulle, jolta itse asiassa Kaisa löysi tavattoman tarkan ohjeen. Hämäläisen maatalon pojaksi itseään kutsuva kirjoittaja antaa imeltymislämpötiloista, perunan tärkkelyspitoisuuksista ja muista asiaan kuuluvista seikoista niin yksityiskohtaisia neuvoja, että päätin seurata. Huomenna maistetaan, onnistuinko.

Joulu tulee. Paljon on tehty ja paljon on valmiina. Paljon on myös kesken ja kaikenlaista jää tekemättä. En kuitenkaan jaksa ahdistua.

Äsken meillä oli noin 90 jouluvierasta. Tapanilan elävän adventtikalenterin (katso http://www.tapanila.fi/) luukku 22 oli meillä. Pergolan lattialle Kaisa oli kapaloinut kuonoltaan hyvin kehittyneen nallen, Herra Pitkänenän, heinävuoteelle. Ulkoroihut tuoleilla Pitkänenän takana tekivät Marian ja Joosefin virkaa ja ympärillä oli kymmeniä tuikkukynttilöitä ja ulkotulia.
Niin kuin vuosi sitten, kaikki tulijat saivat jo portilla käteensä kynttilän. Väkeä alkoi tulla 15 minuuttia ennen määräaikaa. Vasta kun hetki oli tullut, kaikki ohjattiin takapihallemme luostarin hiljaiseen puutarhaan.

Kun kaikki olivat päässeet pihaan, aloitin virren Nyt seimellesi seisahdan. Muuta ohjelmaa ei ollut. Muutamat kyselivät Kaisalta Tapanilan viini- ja virsiseurasta, josta hän oli esittelysanojen yhteydessä parilla sanalla kertonut. Vaikka kaikki eivät yhtyneet veisuuseen, virressä oli voimaa.

Eilen istuimme ystäväjoukolla joulunalusiltaa jo perinteiseksi käyneessä Antiokia Atabar -ravintolassa Eerikinkadulla. Omistajan luvalla lauloimme puolet tämän vuoden Kauneimmat joululaulut -vihkon lauluista ja kerroimme kukin onnen kaukomaastamme.

Lähtötunnelmissamme luin Laurilta tulleen tekstiviestin, jossa hän kertoi ajaneensa kolarin. Oli Töölön sairaalassa, mutta miehelle ei ollut sattunut mitään hyvin vakavaa, autolle kylläkin. Silti jäi kamala olo, kun ymmärsi, miten olisi voinut käydä.

Lauantain vietimme Jyväskylässä 13 vuotta sitten kuolleen Juhon synttäreillä Maijan ja Pertin luona. Vieraiden perusjoukko on ollut sama, mutta minä olin mukana vasta toista kertaa. Rauhassa istuimme iltaa pitkään, vaikka meidän sisuksissamme ei ihan rauhallista ollut. Automatkalla mennessä purkautui viikkojen väsymys ja paine. Koko paluumatka sitä purettiin ja tyynnyteltiin.

Minulla on viime keskiviikosta asti ollut vatsanahkani alla pieni ampulli aivolisäkkeeseen vaikuttavaa hormonilääkettä, joka estää miessukuhormonin erittymisen kokonaan. Lääkkeen kävin itse apteekista hakemassa, ja Timo Joensuu napsautti sen Docrates-klinikalla paikoilleen salamannopealla ja kivuttomalla liikkeellä. Pisto tuntui vähemmän kuin verikokeen ottaminen. Itse kapseli sen sijaan tuntuu pikkuisen, ei kivuliaalta, mutta tuntuu, ja sen ajatteleminen tuntuu enemmän.

Jo muutenkin olen ymmärtänyt itseni aikaisempaa herkemmäksi, herkkänahkaisemmaksi ja ärtyvämmäksi. Pelkään pahoin, että hormonitasapainon näin totaalinen myllääminen pahentaa tilannetta. Onneksi olen kuukauden sairauslomalla tilanteeseen sopeutumassa. Sairausloman voisin laittaa lainausmerkkeihin siinä merkityksessä kuin niitä usein käytetään ilmaisemaan näennäistä tai luuloteltua tilaa. Näennäisyyttä on se, että sairauslomalla voin keskittyä entistäkin paremmin kirjoittamaan keskeneräistä tilaushistoriaa, jonka käsikirjoituksen pitäisi olla valmiina tammikuun lopussa, koska kirja ilmestyy maaliskuussa.

Ensin on kuitenkin joulu.

Tämän vuoden joulukokoonpanoja on taiteiltu monta viikkoa, mutta monet palaset yhä liikkuvat. Melkein joka päivä on jokin yksityiskohta muuttunut. Suuren uusperheen jäsenillä on kymmeniä huomioon otettavia läheisiä.

Huomenna aatonaattona meillä on ensimmäinen aatto. Siksi meillä on kinkku uunissa ja perunalaatikko imeltymässä. Minun lapseni puolisoineen tulevat huomiseksi iltapäiväksi ja illaksi. Jouluaattona Kaisan lapsista ilmeisesti kaksi on kanssamme joulupöydässä ja kolmaskin illanistujaisissa. Joulujuhlaa vietämme vielä tapaninpäivänä, jolloin Lotan perhe tulee meille. Viattomien lasten päivänä 28. joulukuuta menemme minun lasteni kanssa Tampereelle, jonne äidin luo kerääntyvät kaikki kynnelle kykenevät jälkeläiset.

Tulee joulu meillekin, näin vaikean vuoden tueksi ja päätteeksi. Toivottavasti se tulee myös teille, levollisena, lohtua ja rauhaa antavana omana itsenään.

Kiitos sinulle, lukija hyvä, ystävyydestä, yhteydenpidosta, tuesta ja myötätunnosta. Kiitos tästä vuodesta, onnea tulevalle!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos toivotuksesta ja avoimuudestanne, Mikko sekä Kaisasi. Joulun valoa, iloa ja rauhaa teille kahdelle ynnä huone- ja sukukunnallenne. Jasu

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää joulua, Mikko ja Kaisa. Hanna Graeffe

Anonyymi kirjoitti...

Luin kolme viimeistä blogia.
Huh huh.
Jouluiloa ja -valoa sinulle, Kaisalle ja muulle perhekunnalle. Hyvä, että Lauri itse selvisi vähällä onnettomuudesta.
Pirjo

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Mikko

Vuosi 2008 on pian vaihtumassa,
sairautemme meitä yhdistämässä.
Samanlaisia hetkiä olemme eläneet, sädehoitoja keväällä saaneet.
Tunteneet hoitojen meitä muuttavan
sisällämme tautimme kalvavan.
Kysymyksiin ei ole vastauksia,
on vain sanattomia odotuksia.

Jäljellä on vain hiljaisia toiveita ja rukouksia.

Kaikkea hyvää Sinulle ja Kaisallesi
toivottaen ja kertomuksestasi kiittäen.

Heikki

Anonyymi kirjoitti...

Kun Mikko kirjoittaa ettei Laurille sattunut kolarissa mitaan oikein vakavaa niin tiedoksi ettei minulle kaynyt itse asiassa kuinkaan. Selvisin ruhjeilla ja aivotarahdyksella. Hyvaa uutta vuotta Mikolle ja Kaisalle ja meille kaikille!
Lauri

Maaria kirjoitti...

Kaikkien muiden tärkeiden ja vakavien asioiden lomassa otettakoon esille myös tämä erittäin tärkeä kysymys: onnistuiko perunalaatikko? Imeltyikö (ilman siirappia!)? Entä mitä lajiketta tuo asiaan paneutunut henkilö suositteli? On nimittäin kahta koulukuntaa: jauhoisen ja kiinteän lajikkeen koulukunnat. Itse olen siirtynyt jauhoisesta kiinteään (Nicolaan) ja ruokaan intohimoisesti suhtautuvana puoliksi hämäläisenä olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni.

Anonyymi kirjoitti...

Terve Mikko! Luin kirjoituksesi...itsellänikin eturauhassyöpä luokka 9 aggressiivinen.Todettiin 01/07, kultajyvät 03/07 ja sädehoito Pikossa.Heti sen jälkeen hormoonihoito (piikki joka 3kk välein).Psa oli 8.12.08 alle 0,5...tänään otettiin uusi ja nyt jännitn huomiseen tulosta. Kipuja ollut joka puolella... Voimia uudelle vuodelle -09! T. Timo 54v.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää kuluvaa vuotta 2009 ja jaksamista koko perheellesi.

Löysin sattumalta bokiarkistosi ja luin sen siltä istumalta. Kiitos siitä, että olet ymärrettävästi ja niin henkilökohtaisesti kertonut tuntemuksesi.

Itse olen tällä hetkellä varsin ristiriitaisten tunteiden riepoteltavana. Katsoin eilen Mikael Jungerin Sukellus syöpään ja hänen selviytymistarinaansa.

Itselläni todettiin eturauhassyöpä viime syyskuussa. Syöpä on levinnyt niin, että etäpesäkkeitä on vasemmassa reidessä ja vasemmassa lapaluussa. Hoitona gastraalihoito+kuukauden antiantrogeeni. PSA tosin on laskenut alle 1. Huomenna aamulla aloitetaan HYKSissä Zometa-hoito, joka vahvistaa luustoa. Ristirittaiset ajatuskset johtuvat siitä, että Jungerin hoito aloitettiin sädehoidolla ja ilmeisesti juuri hänen mainitsemansa lääkärin dignoosiin perustuen.
Mietin tässä mikä suunta itse pitäisi valita? Jatkaakko urologian poliklinikalla vai siirtyäkö yksityiselle puolelle? Uskoako pelkästään uorologeja vaiko saada second opinion syöpätauteihin erikoistuneelta lääkäriltä?

Näissä mietteissä,
Huomenna taas HYKSiin.

Pertti Tapaninvainiosta.

Mikko kirjoitti...

Hei Pertti,
kun kerran kysyt, sanon oman mielipiteeni. Käy tapaamassa Timo Joensuuta Docrates-klinikalla (yhteystiedot www.docrates.com). Voi olla, että eilinen tv-ohjelma on lisännyt Timon kiireitä, mutta uskon, että syöpälääkärin konsultaatio on sinulle hyödyksi. Erityisen tärkeää on myös se, että potilas ymmärtää kaikki hoidon yksityiskohdat ja mihin milläkin pyritään. Asioiden esittämisessä Timo on erityisen hyvä. Mikael Jungner sanoi arvostavansa sitä, että on yksi lääkäri, joka tuntee koko hoitohistorian. Samaa arvostan minäkin.
Mikko