Nopea yökirjoitus

Maanantaina keskityn töihin. Oman tiimin kokouksessa sairauteni saa tosin aika paljon tilaa. Töiden kannalta huoli kiinnittyy siihen, tulisiko minun ottaa sädehoitojen ajaksi sairauslomaa tai tulisiko tietyt käytännön vastuut osoittaa hoitojen ajaksi jollekin toiselle.

Työpaikka ei osoittaudu syöpävapaaksi alueeksi. Sielläkin kohtaan ihmisiä, joilla on tunteet. Jorma kutsuu minut lounasseuraksi. Keskustelemme pitkään sekä taudin konkretiasta että tunteista. Jorma on erityisen kiinnostunut siitä, miten Kaisa kestää. Muutamia muitakin syövän täyttämiä keskusteluja käydään. Juha pyytää minut oikein huoneeseensa kertomaan kuulumiset. Terttu auttaa minua salamannopeasti loma-anomuksen tekemisessä.

Yliopiston tutkijakollegiumissa rikomme Anne Birgitan kanssa tehokkuusennätyksiä. Käymme läpi tutkimuksen seuralle lähetettyjä opinnäytteitä ja päädymme esittämään niistä yhtä Sivellin-palkinnon saajaksi, kirjoitamme lausunnon ja keskustelemme puhelimessa työn ohjaajan kanssa. Välissä puhumme kuulumisetkin.

Saan palaveriini soiton urologian poliklinikan lääkäriltä, joka haluaa keskustella sädehoitopäätöksestäni. Luulen hänen ottavan siihen kantaa tai pyytävän minua vaihtamaan mielipidettäni, mutta siitä ei ole kysymys. Neuvottelemme lääkehoidosta, ja lääkäri kutsuu minut seuraavaksi aamuksi poliklinikalle syöpähoitajan vastaanotolle.

Töistä ajan Prisman kautta kotiin. Ostan tarjottavaa Hannalle ja Jaakolle, jotka ovat sanoneet poikkeavansa illalla, sekä varatarjottavaa niille, jotka ovat sanoneet ehkä tulevansa. Palaan kauppaan vielä uudestaan, kun ostamani pyykkiteline unohtuu kassalle. Matkalla puhelut Marin, äidin ja asevelipappiohjelman tehneen Karin kanssa.

Hanna ja Jaakko antavat hyväksyvän arvosanan kodillemme. Meuhkaamme melkein niin kuin ennen. Kovin pitkään puhetulva ei kestä, kun vieraat lähtevät laittamaan poikia nukkumaan. Jäämme Kaisan kanssa puhumaan. Joka aamu istumme kahvilla vastakkain, katsomme toisiamme ja puhumme itsellemme tärkeästä, mistä milloinkin. Samoin yleensä joka aterian päälle, useimpina iltoinakin. Ne kuuluvat hetkistä parhaimpiin.

Aamulla Meilahden parkkipaikat ovat täynnä. Menen myöhässä sovittuun tapaamiseen. Hoitaja kuuntelee minua tarkkaan. Puhumme hoidot ja niiden sivuvaikutukset, sovimme seurannasta, joka alkaa taas urologian osastolla kesällä. Osastojen välinen yhteistyö vaikuttaa selvältä. On oikeasti sellainen olo, että minusta huolehditaan. Hoitaja on kiinnostunut jaksamisestani ja perheestäni, kysyy siitäkin, miten lapset tilanteen ottavat.

Lääkkeeni tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Joka päivä otettava pilleri maksaa kymmenisen euroa kappale. Syöpäpotilalle ne ovat ilmaisia. Sitä varten minun on vietävä lääkärin lausunto Kelan toimistoon vielä samana päivänä. Näin verorahojamme käytetään, muun muassa minulle.

Tampereella äiti odottaa hyvänmakuisen lohisopan kanssa. Kylmäsavulohi on sen salaisuus. Isän ja äidin vieraskirjassa on mainintoja sairaudestani. Sairaalan sängyssä maatessaan isä näyttää pieneltä ja sairaalta, jotenkin laitostuneelta, mutta ylös noustessaan jo aika reippaalta. Puhumme tovin hänen huoneessaan, mutta isä haluaa ehdottomasti tarjota meille jotakin sairaalan kahvilassa. Sairaanhoitaja ei anna isän kävellä sinne asti, vaan vaatii tekemään matkan pyörätuolilla. Huomenna isän pitäisi mennä kotiin. Vauhdin hiljentämisestä tulee heille taatusti vaikea paikka. Edes kirjaa infarktista toipuva isä ei saa kannatella käsillään.

Isän keuhkovarjostumasta sydänlääkärit eivät ole suostuneet sanomaan mielipidettään. Se on keuhkolääkärien asia, toteavat. Torstaina isä palaa sairaalaan, nyt keuhko-osastolle keuhkopotilaana. Yskä ainakin jatkuu.

Kun lähden, isä haluaa lähteä käytävään minua saattamaan. Siinä töpötellessämme puhumme, kuinka hyvässä hoidossa saatamme kumpikin elää vielä kauan, mutta sairaudestamme emme koskaan täysin parane. Herra kanssasi, isä hyvästelee. Niin myös sinun, vastaan. Vähän pitemmälle ehdittyäni isä huutaa: Eikö ole ihanaa, että sulla on Kaisa!

Autosta soitan Erkalle ja Annille. Anni kertoo Vilnan-kuulumisia, Erkka autokoulusta. Molemmat haluavat tietää Paapan tilanteesta. Maiju ei vastaa, mutta myöhemmin kuulen hänen olleen varattu Järvenpään Sibelius-laulukilpailujen takia. Loppumatkasta saan Kimmolta tekstiviestin, johon vastaan heti soittamalla. Hän pitää leikkaamattajättämispäätöstäni isona asiana. Paljon puhumme myös Kotimaan blogistivalinnoista, lehden linjasta sekä kirkollisen viestinnän tehtävistä.

Illalla vastaan sähköpostiviesteihin, jotka ovat jääneet viikon aikana vastaamatta. Kaisa on levittänyt päivän mittaan blogiosoitteita isolle joukolle ystäviämme. Kokoan vielä muutaman sähköpostilistan. Jotkut tekstejä lukeneet ehtivät ottaa yhteyttä.

Pienet pakkaukset huomista lähtöä varten on tehty. Yksin kotimieheksi jäävästä Elsasta olen vähän huolissani. Naapureille on kerrottu matkastamme, samoin tietenkin koko Kaisan perhe tietää tilanteen.

Meillä alkaa olla pieniä suunnitelmantapaisia. Parasta on olla yhdessä ja päästä hetkeksi tautia pakoon.