Tänään illalla vahva tunne rajasta. Tähän asti olin suunnitellut jaksavani. Tästä eteenpäin jotakin muuta.
Ja mitä jaksan ja olen jaksanut? Keskiviikkoiltana esitelmä suomalaisen diakoniatutkimuksen kehityslinjoista Kristillisen kulttuuriliiton tiedeklubissa, torstaina auton huoltoa, kokous töissä ja seminaari yliopistolla, tänään esitelmä kansainvälisen diakonian suhteesta lähetystyöhön ja kehitysyhteistyöhön sekä puheenjohtajan tehtävät Diakonian tutkimuksen päivässä, jossa paljon väkeä ja paljon tuttuja.
Pieni työruuhka on takana, kaikki hyvin. Silti mitään rajaa ei ole.
Edessä on uusia asioita, töitä, harmeja, suruja, mitä vain. Niitä poimin kuin päivänkakkaran terälehtiä, yhden kerrallaan. Mietin, miten jaksotan aikaa ja omaa tulevaisuuttani. Katselenko viikkoja vai kuukausia? Suunnittelenko elämää juhlasta juhlaan vai projektista toiseen? Otanko päälle harmaan arjen viitan ja sukellan työlokeroiden ja tietokoneprinttien maailmaan keskustellen asiantuntijaorganisaatioiden ongelmallisista henkilöstöjohtamiskulttuureista?
Yliopiston pieneen juhlasaliin kohonneessa innostuneessa ilmapiirissä olen monessa asiantuntijaroolissa samanaikaisesti. Tuntuu hyvältä olla pitkästä aikaa tapahtumien keskuksessa, jopa keskushenkilönä. Tähän rooliin kuuluu sairaus huonosti. Vanhojen kavereiden on vaikeaa ottaa vastaan tieto sairaudestani. Monet eivät sano paljon mitään, jotkut vaikenevat kokonaan vaikka tietävät. Tämä hämmentyneisyyden ja hienotunteisuuden yhdistelmä on minulle vaikea, itse asiassa koko ajan vaikeampi.
Miten minun on sitten elettävä? Lopetettava avoimuus ja suljettava suuni? Enkö voi olla se mikä olen, työläinen ja potilas samanaikaisesti?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Terves ja isänpäivää tässä kuoleman varjon maailmassa.
Olen lukenut kaikki tekstisi. Soitan sinulle. Parempi puhua ja kenties tavata, jos aikataulussasi liikenee aikaa.
KPKinnunen
Tuntuu oudolta yhtäkkiä kuulla sinusta näin, en ehkä tunne sinua nyt, siitä on niin kauan, mutta kertomasi lähentää ja haluan olla tukenasi kaukanakin, ajatuksissakin, ehken edelleenkään tavaten.
Lähetä kommentti